Synttärihumua 24.3.

 Piti eilen jo käydä kertomassa meidän lauantaista, mutta hieman heikko olo vei voiton ja asetuin sohvalle vaakatasoon, vesilasi parhaana ystävänä.
Perjantaina Salla tuli mun luo yöksi, käytiin illalla hakemassa kaupasta herkkuja ja katsottiin leffa, "Sinun numerosi?", joka oli tosi hyvä, mutta ehkä parempi jos olis nukahtamatta katsonut sen loppuun... Mulle käy _aina_ näin!! :D Pääasia, että mä sain rakkaani jo luokseni, pitkästä aikaa :)

Lauantaina Sallan työpäivän jälkeen lähdettiin juhlistamaan etukäteen mun synttäreitä Tampereen yöhön, jossa mä en ollut käyny noin puoleen vuoteen, ehkä kaks kertaa selvinpäin, mutta muuten mä oon vaan keskittynyt töihin ja vastapainoksi oon halunnut vaan olla ja nauttia myös kotona olosta (Tylsäkö?). Päädyttiin lopulta apteekin kautta Armakseen ja Kuubaan siinä ennen yhtätoista. Ilta oli mitä mahtavin, hauskin ja ihanat ihmiset tietty kruunas sen! :) Ilta loppu kesken, kellojen siirron takia, joten oli vaan pakko ottaa kimpsut ja kampsut narikasta ja mennä jatkoille hesburgeriin, jonon hännille. Ruuat kainalossa me painuttiin loskassa bussipysäkille ja tyytyväisinä kotiin nukkumaan - Meillä oli onnistunut lauantai!

Armas, Tampere

Armas, Tampere

Armas, Tampere

Kuuba, Tampere

Hups, ei ne sammunutkaan sielä..

rrrrakkaani <3

Kuuba, Tampere

Lauantaina mä päätin, että otan, mutta älä anna mennä överiks, koska sunnuntaina oli tiedossa kahvittelua äidillä. Sunnuntaiaamuna kellot soittamaan ja pientä varmistusta "onhan kello nyt tän verran?", suihkuun, särkylääkettä nassukkaan ja ei muuta kun menoks, hokien "tää sunnuntai viedään päätökseen, oli kuinka huono olo tahansa.". :D Äiti oli leiponut kakkua,suklaaneliöitä ja lohipiirakkaa (NAM) joista me päästiin nauttimaan yhdessä mun tärkeimpien läheisten kanssa :) Illalla mun veli kävi vielä mun luona kylässä, oli ihana nähdä pitkästä aikaa<3

Tänä aamuna mä annoin itselleni aikaa nukkua sen tunnin minkä menetin toissayönä ;) Nyt maistuu aamukahvi ja myöhemmin iltavuoro (Missä hitossa se viikonloppu meni?!" :) Palaillaan taas!

Jännää!

Moikka!

Mä oon innoissani tästä! Paras ystäväni alkoi puhumaan mulle eilen illalla, että mä voisin hyvin kirjoittaa blogia, josta innostuin heti. Olin hetken aikaa ajatellut, että pitäiskö mun aloittaa tää uus harrastus ja edes kokeilla, eihän siinä mitään häviä. Tuli vaan vastaan ehkä ensimmäinen ongelma; No, mitä mä tänne nyt ensin sitten kirjotan ja teille tuleville lukijoille kerron? Aattelin, että en ota nyt stressiä tässä alkuun pääsemisessä, koitan pikkuhiljaa saada ulkoasua sopivan näköiseksi, joka näyttäis kivalta ja sitten pähkäilen, että mitä tänne aletaan rustaan :) Mulle saa toki antaa neuvoja, paremminkin, ne on erittäin tervetulleita!

Voisin kuitenkin aloittaa nyt siitä, että kuka mä oon?

Tamperelainen, parikymppinen, työelämässä oleva nuori nainen, joka asustelee yhdessä 1-vuotiaan koiransa kanssa, lähellä lenkkimaastoja.
Olen ihan ns. tavallinen tallaaja ja aion kirjotella tänne sellaisia arkipäiväsiä juttuja. Mun sydäntä lähellä on ihmisläheinen työ ja etenkin sydämmeni valtaaja Dali, koira :) Itse seuraan muutamia blogeja, joita olen seurannut pidemmän aikaa, ja tietysti yksi joka minutkin sai lähtemään lopulta mukaan oli parhaan ystäväni blogi: salssi.blogspot.com Jos ette vielä ole eksynyt tuonne, niin nyt kannattaa! :)

Tässä teille muutama kuva musta ja mun tärkeimmistä:

                                          Salla, huippuystävä ja se paras! <3 Jo 12 vuoden takaa :)

                                                                
                                                                         Kesä 2011

                                                                      Talvi 2011

Sitten tulee Dali 1vee. Kultaisennoutajan, berninpaimenkoiran, hollanninpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran sekarotuisuus, tehokas pakkaus, välillä todellinen riiviö, mutta niiiiiiin ihana! Dalin mä hain Kotkasta jouluna 2010, uuteen kotiin Tampereelle.

                                                              

  Niinkun huomaa, se on valloittanut mun sydämmen ja tästäpä syystä mä kai viihdyn aika paljon lattialla?! :)

                                                              Lunta rakastava elukka!

                                                       ...ja symppis..

                                                       Eikä mammaa lasketa katseen alta pois..

                                                       N. 3 viikkoa sitten otettu kuva..

 ...joka sai kirjaimellisesti jatkoa n. kaksi viikkoa sitten otetulle kuvalle. Eli hommasin vihdoin hiustenpidennykset, jee! Ihminen voi tulla pelkistä hiusten omistamisesta todella iloiseksi :)

Loppuun vielä biisi, jota mä olen kuunnellut melkein taukoomatta pari päivää. Tässä on jotain niin ihanaa ja herkkää. http://www.youtube.com/watch?v=aNzCDt2eidg